Jack Chick
| Jack Chick | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. huhtikuuta 1924 Los Angeles, Kalifornia |
| Kuollut | 23. lokakuuta 2016 (92-vuotiaana) |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja, kustantaja |
| Puoliso | Lola Lynn Priddle (1948–1998) Susie Chick |
| Lapset | Carol Chick (k. 2001)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| chick.com | |
Jack Thomas Chick (13. huhtikuuta 1924 Los Angeles, Kalifornia – 23. lokakuuta 2016)[2] oli yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä ja kustantaja, jonka tuotanto käsittelee amerikkalaista yhteiskuntaa kristillisen fundamentalismin näkökulmasta. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nimellä Chick tract tunnettuja sarjakuvamuotoisia traktaatteja.
Ensimmäisen omakustanteensa Chick julkaisi vuonna 1961. Myöhemmin traktaateista kasvoi merkittävää julkaisutoimintaa, ja Chickin kustannusyhtiön palveluksessa työskenteli myös muita taiteilijoita ja kirjailijoita. Yhtiö julkaisee yli kahtasataa nimikettä, joiden yhteenlaskettu painosmäärä nousee satoihin miljooniin.
Tyypillisen Chick-traktaatin juoni on yksinkertainen moraliteetti, joka kertoo Jeesuksen sovitustyöstä, uskon pelastavasta voimasta ja Helvetin kauhuista. Tarinoissa vastustetaan ei-kristillisiä uskontoja, nuorisokulttuuria, tiedettä ja maallistunutta yhteiskuntaa sekä esitetään erilaisia katoliseen kirkkoon ja saatananpalvojiin liittyviä salaliittoteorioita.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jack T. Chick syntyi Kaliforniassa huhtikuussa 1924.[2] Hänen isänsä Thomas oli mainostaiteilija. Lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen.[1]
Lapsena Chick sairasteli paljon. Kertomansa mukaan hänen äitinsä oli yrittänyt tehdä abortin mutta epäonnistunut.[3] Piirtämisestä hän innostui jo varhain.[2] Hän nautti varsinkin taistelulentokoneiden ja ihmishahmojen kuvaamisesta.[3] Hän piti myös esiintymisestä ja osallistui useisiin koulunäytelmiin. 1940-luvun alussa hän opiskeli stipendin turvin näyttelemistä Pasadena Playhousessa. Helmikuussa 1943 hänet värvättiin armeijaan kesken toisen lukuvuoden.[2]
Chick palveli kolmen vuoden ajan Uudessa-Guineassa, Australiassa, Filippiineillä ja Japanissa. Hänen tehtävänsä liittyivät kryptologiaan eli salakirjoitustekniikkaan, eikä hän missään vaiheessa joutunut mukaan taisteluihin. Kersantin arvon saavuttanut Chick vapautettiin palveluksesta tammikuussa 1946.[2] Sodan jälkeen Chick palasi hetkeksi Pasadena Playhouseen ja esiintyi lyhyesti myös televisiossa.[3]
Kotiuduttuaan Chick tapasi tulevan vaimonsa Lola Lynn Priddlen.[2] Maallinen ja runsaasti kiroillut Chick teki huonon ensivaikutelman uskonnollisiin appivanhempiinsa.[3] Häämatkallaan hän koki voimakkaan uskonnollisen heräämisen kuultuaan Charles E. Fullerin radio-ohjelman, jossa luvattiin synnit anteeksi.[2] Chickillä oli haaveita elokuva-alalla työskentelystä, mutta hänen innostuksensa katosi hänen vierailtuaan 20th Century Foxin studioilla. Varsinkin elokuva-alalla työskennelleiden naisten kohtelu herätti Chickissä suurta vastenmielisyyttä.[3] Hän alkoi suunnitella uraa lähetyssaarnaajana, mutta hänen vaimonsa ei pitänyt ajatuksesta. Lolan täti oli tehnyt lähetystyötä Afrikassa, missä tämä oli joutunut lähietäisyydeltä todistamaan vaaroja ja onnettomuuksia.[3]
Chick päätti elättää perheensä piirtämällä. Hän haaveili sarjakuvapiirtäjän urasta muttei uskonut sen tuovan riittävää taloudellista turvaa. Vuonna 1953 hän sai Aerojetiltä työpaikan mainostaiteilijana ja graafisena suunnittelijana.[2]
Sarjakuvapiirtäjä ja kustantaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chickin ensimmäinen julkaistu sarjakuva Times Have Changed? (suom. Ajat muuttuvat?) ilmestyi losangelesilaisissa lehdissä vuosina 1953–1955. Se kertoi luolamiehistä ja -naisista, jotka elivät yhdessä dinosaurusten, mammuttien ja sapelihammaskissojen kanssa mutta joiden yhteiskunta muistutti 1950-luvun Yhdysvaltoja. Chick ei käsikirjoittanut anakronismeihin perustuvia humoristisia kuvia itse. Ne saattoivat innoittaa samantapaiseen miljööseen sijoittuvaa TV-sarjaa Kiviset ja Soraset (1960–1967).[1]
Vuosikymmenen taitteessa Chick alkoi pitää kirkossa näkemiensä kristittyjen uskoa ”kuolleena ja tekopyhänä”. Hän alkoi luonnostella uskonnollista sarjakuvaa, jossa kehotettiin kristittyjä rukoilemaan herätystä. Yritettyään turhaan löytää kustantajaa Chick lainasi osuuskassasta 800 dollaria ja painatti ”Why No Revival?” -nimisen sarjakuvan (suom. Miksei herätys jo tule?) vuonna 1961. Hänen myöhemmästä tuotannostaan poiketen se ei ollut ilosanoman julistusta vaan arvosteli kirkon tilaa.[2]
Pian omakustanteen julkaisun jälkeen Chick huolestui teinien sieluista ja alkoi kirjoittaa uudenlaisia tarinoita, joiden tavoitteena oli käännyttää lukijoita kristinuskoon. Chickillä ei ollut varaa painattaa uusia omakustanteita, joten hän kääntyi esimiehensä George Otisin puoleen. Tämä oli harras kristitty, jonka kautta Chickillä oli mahdollisuus tavata myös muita uskovaisia liikemiehiä.[2]
Kiinaan ja Aasiaan erikoistuneelta radiolähetyssaarnaajalta Chick kuuli, että kiinalaiset kommunistit levittivät sanomaansa pienillä sarjakuvavihkosilla. Chick päätti käyttää samaa menetelmää kristinuskon levittämiseen. Sarjakuvien myynti oli aluksi vaikeaa, sillä monet kirjakauppiaat pitivät kristillisten sarjakuvien ajatusta rienaavana. Kysynnän kasvaessa Chick kykeni vähitellen aloittamaan oman menestyksekkään kustannustoiminnan.[2] Sarjakuvien lisäksi kustantamo julkaisi uskonnollista valistuskirjallisuutta, jossa toisinaan oli kuvituksena lyhyitä sarjakuvia.[1]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chick sairasti viimeisinä vuosinaan diabetesta. Vuonna 1996 hän kärsi aivoinfarktin ja vuonna 2005 sydänkohtauksen.[1] Hän kuoli nukkuessaan lokakuussa 2016. Hän oli 92-vuotias.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chick avioitui Lola Lynnin os. Priddle kanssa 1948. Pariskunta pysyi yhdessä Lolan kuolemaan helmikuussa 1998 saakka.[2] Vaimonsa kuoltua Chick avioitui uudelleen kiinalaistaustaisen naisen kanssa.[3] Chickillä oli yksi lapsi, tytär nimeltä Carol. Tämä kuoli vuonna 2001 leikkauskomplikaatioihin.[1]
Chick oli riippumaton baptisti. Hänen teoksistaan välittyvät uskonkäsitykset eivät edusta baptismin valtavirtaa. Raamattunaan hän suosi Kuningas Jaakon käännöstä (engl. King James Version).[1]
Chick pysytteli poissa julkisuudesta ja antoi hyvin vähän haastatteluja. Chickin eläessä tiedotusvälineissä liikkui vain kaksi valokuvaa, joiden varmasti tiedettiin esittävän häntä. Julkisuuden välttelyyn saattoivat vaikuttaa Chickin saamat lukuisat tappouhkaukset.[1] Hän ei myöskään tehnyt aktiivisesti tuttavuutta naapuriensa kanssa.[3] Sarjakuviensa kautta Chick tavoitti erittäin suuren yleisön.[4] Hän oli suosittu mutta kiistanalainen taiteilija,[1] jota sarjakuviensa perusteella usein pidettiin uskonnollisena fanaatikkona. Chickin virallisen verkkosivuston mukaan hänet tunnettiin ystäväpiirissään hyväntahtoisena mutta itsepäisenä miehenä.[2] Ystävänsä Richard Leen mukaan mukaan Chick oli ujo ihminen, jota 1960-luvun seurakuntien kielteinen suhtautuminen sarjakuviin oli syvästi satuttanut. Toisten lähteiden mukaan Chick oli epäluuloinen ja uskoi jesuiittojen juonivan hänen murhaamistaan.[3]
Traktaatit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teokset ja levikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chick tunnetaan traktaateiksi (engl. Chick tracts) kutsutuista lyhyistä sarjakuvakirjoista, joita on yli 200.[2] Sarjakuvien pääasiallisia ostajia ovat evankelistat, jotka jakavat niitä ohikulkijoille tai jättävät löydettäviksi esimerkiksi hotellihuoneisiin.[4] Yhteenlaskettu painosmäärä on jopa 750 miljoonaa kappaletta, mutta ilmaiseksi jaettavien vihkosten todellinen lukijakunta lienee huomattavasti pienempi. Osa kristillisistä kirjakaupoista ei myy Chick-traktaatteja niiden kiistanalaisen luonteen vuoksi.[1] Niitä voi myös lukea ilmaiseksi Chickin kustannusyhtiön verkkosivuilta.[4] Chick lukeutuu maailman laajalevikkisimpiin kirjailijoihin.[3]
Traktaateista suosituin on sarjassa neljäntenä ilmestynyt This Was Your Life! Se syntyi Chickin 1960-luvun alussa vangeille pitämän evankelioimistilaisuuden pohjalta[2] ja julkaistiin 1964.[3] Sarjakuva kertoo keskiluokkaisesta miehestä, joka kuolemansa jälkeen joutuu tekemään tiliä oman tekopyhyytensä kanssa.[5] Sarjakuva on käännetty yli sadalle kielelle.[2] Suomenkielisen laitoksen otsikko on Tämä oli elämäsi.[5]
Toistuvia teemoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chickin traktaatit esittelevät hänen tulkintaansa protestanttisesta kristinuskosta.[4] Niiden juonet ovat yksinkertaisia moraaliopetuksia.[1] Kerronta noudattaa amerikkalaisen sarjakuvataiteen perinteistä muotokieltä. Kiihtyneet hahmot hikoilevat vuolaasti, kirosanat on kirjoitettu erikoismerkkeinä (esimerkiksi ”@#$%!”) ja dialogissa on paljon huutomerkkejä. Piirtäjänä Chick ei kehittynyt, ja hänen tyylinsä pysyi 1940-luvulta alkaen samana hänen viimeisiin teoksiinsa saakka.[3]
Tyypillinen traktaatti kertoo tavallisesta amerikkalaisesta, joka ei tiedä kristinuskosta mitään. Hänelle selostetaan Kristuksen sovituskuolema ja muut kristinopin perusasiat, jolloin hän uskoo niihin välittömästi. Chickin mukaan usko ja yksin usko pelastaa ikuiselta rangaistukselta, ja sarjakuvien toistuva asetelma on hyvien ihmisten joutuminen helvettiin sekä pahojen ihmisten pääsy taivaaseen. Monissa tarinoissa synnintekijä kääntyy kristinuskoon juuri ennen kuolemaansa ja saa palkkioksi ikuisen elämän. Tarinoiden lopussa esiintyy suurena kasvottomana manalan jumalana kuvattu Kristus, joka jakaa vainajille tuomioita. Jeesuksen opetukset ja elämä tai kristinuskon teologia eivät ole tarinoissa paljoakaan esillä, vaan keskeistä on usko ja siitä seuraava pelastuminen.[4] Syntisten kohtaamia kärsimyksiä kuvataan yksityiskohtaisesti ja mielikuvituksellisesti.[1]
Traktaateissa vastustetaan muun muassa evoluutioteoriaa, homoseksuaalisuutta, juutalaisuutta, katolisuutta, islamia, okkultismia, alkoholismia, huumeita, feminismiä ja ateismia. Ongelmien perussyyksi esitetään yleensä Saatana ja katolinen kirkko. Sarjakuvissa vapaamuurarit, new age, wicca, rockmusiikki, roolipelit, halloween, videopelit ja Harry Potter ovat paholaisen työkaluja.[1] Saatananpalvojien valta ulottuu myös Yhdysvaltain liittovaltion hallintoon.[3]
Chickin mukaan katolinen kirkko on liitossa Saatanan kanssa. Traktaateissa väitetään, että paaveilla on ollut keskeinen rooli muun muassa Jehovan todistajien, mormonismin, islamin, kommunismin, kansallissosialismin ja Ku Klux Klanin perustamisessa sekä Israelin ja arabimaiden välisten sotien lietsomisessa. Monien salaliittoteorioiden lähteenä oli kristillinen aktivisti Alberto Rivera.[1]
Chickin sarjakuvien maailmankuva on autoritaarinen ja suvaitsematon. Pintapuolisesti todellista maailmaa muistuttava miljöö sisältää runsaasti salaliittoja ja yliluonnollisia tapahtumia.[4] Tarinoiden juonet[1] ja ihmishahmojen toiminta ovat usein epäuskottavia.[4] Hahmojen ulkonäkö ja vaatetus edustavat 1950- ja 1960-lukujen tyyliä, eivätkä ne Chickin vuosikymmeniä kestäneen uran aikana juurikaan muuttuneet muodin mukana.[3] Jälkimoderni Yhdysvallat esitetään hyvän ja pahan kosmisena taistelukenttänä, jossa demonit toimivat aktiivisesti. Chickin teokset vaikuttivat saatananpalvontapaniikin syntyyn.[4]
Osaa traktaateista on myöhemmin päivitetty vastaamaan ajan henkeä tai niistä on sensuroitu loukkaavimpia yksityiskohtia. Uskoon tulevasta pedofiili-isästä kertova ”Lisa” (1984) on osoittautunut erityisen kiistanalaiseksi, eikä se enää ole saatavilla missään muodossa.[1] Los Angeles Magazinen Chickiä käsittelevä artikkeli kuvailee hänen tuotantoaan sekoitukseksi ”vihakirjallisuutta” sekä ”tulta ja tulikiveä” uhkuvaa saarnaamista.[3] Kanadassa osa Chickin sarjakuvista on kielletty vihapuhelainsäädännön nojalla.[1]

Muut piirtäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chickin lisäksi traktaatteja piirsi Fred Carter (1938–2022). Chickin yksinkertaiseen pilapiirrosmaiseen tyyliin verrattuna Carterin teokset ovat realistisia ja taitavasti piirrettyjä.[7] Afroamerikkalainen Carter työskenteli Chickin palveluksessa vuodesta 1972. Hän piirsi useista Chick-traktaateista erityisesti mustille lukijoille suunnattuja versioita. Vuosina 1989–1991 Chickille työskenteli kolmas piirtäjä, jonka nimeä ei tunneta. Vuodesta 2000 alkaen traktaatteja käsikirjoitti Chickin lisäksi David W. Daniels, josta Chickin kuoltua tuli kustannusyhtiön johtohahmo.[1]
2000-luvun alussa Chick Publicationsin liikevaihto oli miljoonia dollareita ja sillä oli kymmeniä työntekijöitä.[3] Uusien traktaattien tuotanto on jatkunut myös Chickin ja Carterin kuoleman jälkeen.[1]
Parodiat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chickin sarjakuvat ovat saaneet myös vähemmän hartaita lukijoita, jotka usein suhtautuvat niihin tahattomana huumorina.[1][4] Sarjakuvia on verrattu outsider-taiteeseen ja campiin.[1] Chickin ihalijoihin lukeutui Daniel Clowesin ja Robert Crumbin kaltaisia underground-sarjakuvan merkkihenkilöitä. Art Spiegelman sen sijaan inhosi Chickin töitä.[3]
Traktaatit ovat olleet suosittuja parodian kohteita.[1][8] Vuonna 2014 ilmestynyt roolipeliaiheinen elokuva Dark Dungeons perustuu Dungeons & Dragonsia käsittelevään Chick-traktaattiin. Näennäisestä vakavuudestaan huolimatta kyseessä on parodia.[1]
Muut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Traktaattien lisäksi Chick-julkaisi The Crusaders -nimisiä sarjakuva-albumeja (suom. Ristiretkeläiset). Traktaateista poiketen ne olivat pitkiä ja väreissä painettuja seikkailutarinoita, joiden päähenkilöitä olivat Vietnamin sodan veteraani ja erikoisjoukkojen sotilas Tim Clark sekä entinen huumekauppias ja Black Power -liikkeen taistelija James Carter. Hahmot muistuttavat Jack Chickiä ja Fred Carteria, ja albumit piirsi Carter. Katolista kirkkoa vastustavat Crusaders-sarjakuvat ilmestyivät vuosina 1979–1988.[3]
1990-luvun alussa Chick aloitti Raamatun sovittamisen elokuvaksi. Chickin ystävien mukaan kyseessä oli ikääntyvän taiteilijan joutsenlaulu ja suurteos. Fred Carterin maalaamista[3] öljyväriteoksista ja kertojaäänestä koostuva The Light of the World (suom. Maailman valo) julkaistiin 2003.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Knuddle, Kjess & Schuddeboom, Bas: Jack T. Chick Comiclopedia. 11.8.2022. Lambiek. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q God’s Cartoonist Jack Thomas Chick Chick Publications. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Ito, Robert: Fear Factor. Los Angeles Magazine, May 2003, 48. vsk, nro 5, s. 56–63. Los Angeles: Emmis Communications. Google-kirjat. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Kriss, Sam: Jack Chick Is Dead but His Horrible, Ridiculous Cartoons Will Never Die Vice. 27.10.2016. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Chick, Jack: Tämä oli elämäsi Chick Publications. Viitattu 14.7.2025.
- ↑ Chick, Jack: Angels? Chick Publications. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Knuddle, Kjell: Fred Carter Comiclopedia. 15.12.2023. Lambiek. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ ”Psycho Dave”: The Jack T. Chick Parody Archive weirdcrap.com. Viitattu 7.7.2025. (englanniksi)
- ↑ The Light of the World 2003. YouTube: Chick Publications. Viitattu 14.7.2025. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Daniels, David W.: You Don’t Know Jack. The Authorized Biography of Christian Cartoonist Jack T. Chick. Ontario, California: Chick Publications, 2017. ISBN 978-0-758-91186-5 (englanniksi)
- Fowler, Robert B.: The World of Jack T. Chick. The History of the World According to Jack T. Chick. San Francisco: Last Gasp, 2001. ISBN 978-0-867-19512-5 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen kotisivu. (englanniksi)